kyyneliä ja syvää katumusta.

Karkoitimmeko rakkaan apen veke horjuttamalla hänen uskoaan, väittämällä raukkamaisesti apen parasta kaveria mielikuvitusystäväksi?

Vakavasti ottaen, ape kuitenkin kykeni muodostamaan kokonaisia lauseita ja virkkeitä, välilyönteineen, pisteineen ja pilkkuineen. Isolla alkukirjaimella.

Kaveri vain lipesi luiskalla, sinne voidin puolelle.

Valitettavasti. Ikävintä on että Marianne potkaisee kohta apen luiskalle ja hetken päästä Piikkiön Apostolin maailma horjuu.

Eikä ole Nassea pitämässä kädestä, kun on itse luikinut varjoon. Snif.